Tapaan työssäni ja eri rooleissani paljon erilaisia ihmisiä, erilaisin taustoin ja erilaisissa elämäntilanteissa. Hyvin usein puhe kääntyy työhön ja työyhteisössä ajankohtaisiin asioihin. Turhan paljon pinnalla tuntuvat olevan kustannussäästöt, YT-neuvottelut, toistuvat muutokset, stressi ja jaksaminen. Erityisen ilahduttavaa on tavata ihmisiä ja vierailla työyhteisöissä, jossa huomioidaan, palkitaan hyvästä työstä ja välitetään. Tällaiset työyhteisöt tuntuvat menestyvän hyvi. Kun ihminen huomataan ja hän kokee olevansa osa kokonaisuutta, niin hän tekee parhaansa myös yhteisten tavoitteiden hyväksi. Syntyy työn imua, kuten kollegani Kristiina kirjoitti blogissaan.
Miksi niin moni kokee olevansa irrallaan? Jääkö se strateginen ajattelu sittenkin niin kauas omasta arjesta, että omaa rooliaan ja merkitystään yhteisössä ei enää näe? Varsinkin isoissa muutostilanteissa tuntuu, että yhteisöllisyys organisaatioissa murenee jokaisen pelätessä oman asemansa puolesta. Keskijohto on usein siellä tukalassa asemassa, kun oma pesti on vaakalaudalla (taas kerran!) ja samalla pitäisi kuitenkin tukea omaa tiimiä tekemään tulosta. Hyvästä johtamisesta kaikki tietenkin lähtee, mutta miten sitä vaalitaan myös vaikeina aikoina?
Miten tehdään strategioista totta, kannustetaan operatiivisten innovaatioiden syntyä ja luodaan liimaa hajautuneesti toimivaan organisaatioon? Vierailin viime viikolla asiakkaalla, jossa joudumme miettimään näitä hyvin konkreettisesti, kun sähköiset viestintäkanavat eivät ole käytettävissä.
Niin: kaikkien päivä ei ole täynnä sähköposteja ja surffailua. Olemme erilaisia ja työmme luonne ei välttämättä edellytä - tai edes salli - joka paikkaan mukaan tulevaa nettiä. Tuossa työyhteisössä kolmensadan henkilöä hajautuu lähes kahteensataan toimipisteeseen, eikä tietotekniikka todellakaan ole arjen keskeisin asia. Miten tässä tilanteessa tavoitetaan ihmiset, luodaan yhteistä käsitteistöä ja toimintakulttuuria? Jalkautetaan strategioita? Ollaan yhteisöllisiä?
Arkisesti ja konkreettisesti: puhumalla ymmärrettävällä kielellä strategioista ja purkamalla ne arkeen merkityksellisiksi asioiksi. Tapaamalla ja keskustelemalla. Kuunnellen ja huomioiden. Kehittämällä ja kehittyen hyvän johtajuuden saralla. Luomalla tiloja ja tilanteita, ”jossa yksilö tiedostaa itsensä osaksi sitä ympäristöä, josta hänen elämänsä on riippuvainen.” Nonaka, tietämyksen hallinnan guru kumppaneineen kutsuu tällaista maailmaa nimellä ”ba” (Nonaka, I., Toyama, R. and Konno, N. (2000). ‘SECI, Ba, and leadership: a unified model of dynamic knowledge creation’)
Hyvä johtajuus auttaa tiedostamaan ja rakentamaan maailmoja, jossa luodaan yhteisiä merkityksiä ja ollaan osa kokonaisuutta. Osallisuus sitouttaa ja motivoi. Liimaa yhteen.
Missä ja millainen on sinun ba?
Marita Hänninen
marita.hanninen@pertec-consulting.com
No comments:
Post a Comment