Tuntuu kuin suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän perusta murentuisi. Monet isot yritykset ovat pulassa, skaalaetua ei enää saavuteta entiseen malliin, markkinat sulavat alta, tehottomuutta ei enää voida rahoittaa lihavilla voitoilla. Mikä se uusi suunta sitten on? Onko tulevaisuuden suunta ketterissä, osaamiseen perustuvissa yrityksissä? Jos näin on, mitä se tarkoittaa minulle työntekijänä? Miltä tulevaisuus voisi näyttää parhaimmillaan, mietitäänpä…
Lähitulevaisuuden visio: minusta tulee - hienosti sanottuna - oman arvonluontiprosessini ohjaaja ja kehittäjä. Siis oman onneni seppä. Omat vahvuudet, ydintaidot ovat kirkastettuina ja kehittämiskohteet tiukasti analysoituina. Minulla on rautainen kyky johtaa itseäni sekä toisaalta kyky antaa maksimaalinen panos yhteistyössä muiden kanssa. Itsensä kehittäminen tapahtuu ketterästi, ei ole vuosisuunnitelmaa, on kuukausisuunnitelma. Omat osaamiset, projektireferenssit ja palautesalkku säilyvät digitaalisessa muistissa ja ovat työmarkkinoilla avoimesti saatavilla. Olen ammattilainen isolla A:lla. Nautin työstäni. Minua ei mikromanageerata vaan saan valita ajan ja paikan, jossa työtäni teen. Samalla olen kuitenkin tuottavampi kuin koskaan, kuten digiguru Ville Tolvanenkin kirjoittaa loistavassa blogissaan: http://villetolvanen.com/2014/05/19/tuottava-ihminen/.
Lähitulevaisuuden unelma: teen töitä oppiville organisaatioille, jotka ovat kilpailijoitaan parempia liiketoiminnan joka osa-alueella: markkina-osuudessa, innovoinnissa, tuottavuudessa ja laadussa. Näiden yritysten palkkaamat ammattilaiset saavat yksilöllisiä ja modulaarisia osaamisen kehittämisen palveluja sekä esimiespalvelua, joka keskittyy yksilön potentiaalin maksimointiin sekä voittajatiimien rakentamiseen ja yhteisen vision luomiseen. Oppiminen tapahtuu itseohjautuvissa verkostoissa. Lisäarvoa syntyy kun mahdollistetaan uutta luovat oivallukset ja aidot hyödyt asiakkaalle. Merkityksen luominen, merkityksen kautta tapahtuva strateginen ohjaus on johtamiskulttuurin ydin, ei nykytilan tarkka, tayloristinen mittaus. Tästä samasta unelmasta puhuu Filosofian Akatemian Lauri Järvilehto, joka peräänkuuluttaa työnantajien vastuuta mahdollistaa innostava työ. Lue lisää joukkokukoistuksesta: http://ajattelunammattilainen.fi/2014/05/26/kohti-joukkokukoistavaa-suomea/
Rautainen ammattilainen, joka valitsee itse missä ja miten työtään tekee. Jatkuva uuden oppiminen kukoistukseen tähtäävässä ympäristössä.. Kun mietin tulevaisuuttani, alan jo innostua – olisinpa jo siellä. Ja nyt kun oikeastaan mietin tarkemmin – minähän olen jo aika lähellä unelmaani!
Entäpä sinä, mitä tunteita se sinussa herättää?
Elina Välimaa
