Laadukkaalla vuorovaikutuksella Suomi nousuun

Suomalaisuuteen on perinteisesti liitetty jaloja ominaisuuksia kuten rehellisyys, suorasanaisuus, korkea työmoraali, vaatimattomuus, omillaan toimeen tuleminen, tasa-arvoisuus. Nämä ovatkin hienoja ominaisuuksia, joita tulee vaalia.

Mutta mitkä ovat näiden ominaisuuksien kääntöpuolia?

Vaivaako meitä tilannetajun puute, omien vahvuuksien vähätteleminen ja muiden yliarviointi, epäonnistumisen pelko, tasapäistäminen, liiallinen yksin puurtaminen sekä yhteisen jakamisen ja sparrauksen vähyys?

Onko niin, että maailman muuttuessa aiemmat vahvuudet muuttuvatkin riippakiviksi? Vai pitäisikö vahvuuksista vain löytää uusia ulottuvuuksia?

Minkälainen suomalainen luo uutta liiketoimintaa ja kasvua 2011 vuoden Suomessa? Onko hän edes suomalainen? Vai onko hän maailmankansalainen joka sattuu asumaan Suomessa ja haluaa antaa voimavarojaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi? Onko kansallisuudella edes väliä?

Jos kuitenkin lähdemme siitä, että suurin osa Suomen liike-elämässä työskentelevistä on suomalaisia, väitän, että uutta kasvua ei synny ellemme panosta vuorovaikutustaitoihimme. Suomalaiset ovat hyviä tekijöitä. Tänä päivänä ei riitä, että suorittaa hyvin yksilönä vaan lähes aina olemme osana ryhmää. Tekemisestä pitää osata keskustella ja kertoa mieleenpainuvasti esimerkiksi tarinoiden avulla.

Mitä muuta vuorovaikutus on kuin puhumista? Se on kuuntelemista, havainnointia, empatiaa ja tukea toiselle, kykyä ottaa, pitää ja jatkaa puheenvuoroja sekä taitoa ylläpitää keskustelua ja argumentoida oma kanta selkeästi muille. Se on verbaalista ja non-verbaalista viestintää. Vuorovaikutustilanteessa osallistujat tuottavat, jakavat ja tulkitsevat merkityksiä yhdessä. Yksilön vuorovaikutustaidot vaikuttavat yksilön kykyyn toimia ryhmän jäsenenä.

Kaikki lähtee siis yksilöstä ja hänen itsensä johtamisen taidoistaan. Tunnistaako hän omat vahvuutensa ja kehityskohteensa vuorovaikutustilanteessa? Onko hän avoin ja utelias ympäröivää maailmaa kohtaan? Haluaako hän oppia aina uutta?

Sportmagasinet- ohjelmassa 6.9 haastateltiin suomalaisia menestyjiä ja sellaisiksi haluavia: Jukka Jalosta, Mixu Paatelaista ja Henrik Dettmania. Ensiksikin menestykseen vaaditaan toki selkeä visio ja paljon pitkäjänteistä työtä. Haastattelussa kaikki kolme maajoukkuevalmentajaa korostivat erityisesti monitahoisen vuorovaikutuksen tärkeyttä. Vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa yksilö kehittyy ja oppii.

Ja muuten- kun valmentajilta kysyttiin hiukan provokatiivisestikin ”kuka valmentaa valmentajaa?” kaikki nostivat omat valmennettavansa esiin. Kaksi valmentajista nosti myös vuorovaikutussuhteen oman vaimon ja perheen kanssa yhdeksi tärkeimmistä sparraussuhteeksi. Näissä kommenteissa mielestäni kulminoitui upeasti uudenlainen suomalainen menestyksen kulttuuri, joka pohjautuu maamme ehkä hienoimpaan perinteeseen: ihmisten tasa-arvoisuuteen. Myös johtamisessa tämä on varmasti vahvuutemme, jos yhdistämme tasa-arvoiseen ihmiskuvaan laadukkaat vuorovaikutustaidot.

Entäpä sinä lukijani. Minkälaisissa vuorovaikutustilanteissa sinä olit tänään? Onko kenties asioita, joissa voisit kehittyä? Mitä aiot tehdä asialle ja milloin?


Elina Välimaa 14.9.2011

Virtuaalitiimin johtamisen haasteita: etäläsnäolon kokeminen

Työskentelemme tänä päivänä entistä useammin hajautuneissa tiimeissä ja organisaatioissa. Puhumme paljon mobiilityöstä, virtuaalitiimeistä ja virtuaalijohtamisesta. Työpaikan rinnalle on noussut työtilan käsite, jolla on sekä fyysinen, sosiaalinen, emotionaalinen ja henkinen ulottuvuus. Meidän tulee ottaa haltuumme tämä uusi virtuaalinen työtila ja kokea siellä läsnäoloa olematta kuitenkaan fyysisesti läsnä samassa tilassa. Tätä uutta ilmiötä voidaan kuvata etäläsnäoloksi.

Virtuaalitiimi tai hajautunut tiimi voidaan määritellä pieneksi joukoksi ihmisiä, jotka työskentelevät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi eri paikoissa ja eriaikaisesti käyttäen vuorovaikutuksessaan apunaan pääasiassa tieto- ja viestintäteknologiaa. Virtuaalijohtaminen taas tarkoittaa, että suuri osa johtamista tapahtuu sähköisillä kommunikointivälineillä.

Vaikka hajautunut työskentely on koko ajan lisääntynyt, emme vielä hallitse sitä kovin hyvin. Tällöin siis myös virtuaalijohtaminen on vasta hakemassa muotoaan. Monien tutkimusten mukaan virtuaalitiimit eivät toimi ollenkaan tehokkaasti. Esimerkiksi Lojeski ja Reilly (2008, Uniting the virtual workforce: Transforming Leadership and Innovation in the Globally Integrated Enterprise) analysoivat yli 500 projektitiimin toimintaa. Heidän tutkimuksensa osoitti, että kun tiimin jäsenten välinen etäisyys oli korkea, projektien aikataulussa ja budjetissa pysyminen heikentyi yli 50 prosenttia, tavoitteiden ja roolien selvyys tippui 60 prosenttia ja työtyytyväisyys sekä luottamus heikkenivät 80 prosenttia.

Ihmisten johtaminen virtuaalisesti vaatii monipuolisempaa johtajuutta kuin kasvokkain tapahtuvassa yhteistyössä. Siihen liittyy esimerkiksi seuraavia haasteita. Virtuaalijohtajuus edellyttää uusia tapoja johtaa, osallistuttaa ja voimaannuttaa tiimin jäseniä. Meidän on keksittävä uusia keinoja motivoida ihmisiä, joita emme näe joka päivä. Miten pystymme rakentamaan yhteisen vision ja tavoitteet hajautuneelle tiimille? Myös luottamuksen rakentaminen ja sitoutumisen varmistaminen on entistä vaativampaa.

Hajautuneen tiimin johtamiselle voidaan esittää monenlaisia odotuksia ja vaatimuksia. Seuraavassa on kymmenen asiaa, jotka kannattaa pitää mielessä virtuaalitiimiä johtaessa:

1. Johtajan läsnäolo ja näkyvyys on tärkeää. Johtajan pitää jolloin tavalla luoda tietynlaista etäläsnäoloa.
2. Yhteistä visiota ja arvoja on pidettävä koko ajan esillä. Yhteisten toimintatapojen juurruttaminen hajautuneessa tiimissä saattaa olla haasteellista.
3. Aktiivinen tiedon jakaminen on kaikille tärkeää. Hallitse eri tekniikat ja hyödynnä niitä. Rohkaise myös tiimin jäseniä kommunikoimaan aktiivisesti keskenään.
4. Ole ongelmatilanteille herkkä ja pyri ratkaisemaan ne mahdollisimman nopeasti.
5. Empaattisuus ja kyky kuunnella myös hiljaisia viestejä ovat äärimmäisen tärkeää.
6. Rakenna systemaattisesti luottamusta ja osoita, että luotat itse tiimin jäseniin. Muista, että vain luottamuksen kautta syntyy avoimuus ja osaamisen jakaminen.
7. Kommunikoi ylikorostuneesti; varmista moneen kertaan, että viesti on mennyt perille ja se on ymmärretty oikein.
8. Harrasta konkreettista tavoitteellista johtamista; määrittele tavoitteet ja seuraa niiden toteutumista. Rakenna selkeä ja tiukka tavoite-, seuranta-, palaute-, ja osaamisen kehittämis-prosessi.
9. Harjoita osallistavaa johtamista ja tue jäsenten välistä yhteistyötä kaikin tavoin.
10. Tieto- ja viestintätekniikan suvereeni hallinta on tärkeää.

Nämä ovat odotuksia, jotka sopivat kaikkeen tiimitoimintaan, mutta erityisen tärkeitä ne ovat virtuaalitiimeille. Virtuaalinen tiimityöskentely on haasteellista, mutta se myös avaa aivan valtavia uusia mahdollisuuksia parantaa luovuutta ja innovatiivisuutta työyhteisöissämme. Meidän on vain ymmärrettävä virtuaalityön ja virtuaalijohtamisen haasteet ja hankittava tarvittava uusi osaaminen.

Pentti Sydänmaanlakka 3.9.2011